Espanjanvesikoira

espanjanvesikoira
Elinikä: 12–16 vuotta
Paino: 14–22 kilogrammaa
Koko: 40–50 senttimetriä
Alkuperämaa: Espanja

Espanjanvesikoira – ominaisuudet

Espanjanvesikoira on ystävällinen, älykäs ja energinen koirarotu, jonka tunnuspiirteisiin kuuluu kihara ja vedenkestävä turkki.

Luonne ja käyttäytyminen

Espanjanvesikoira on monipuolinen harraste- ja työkoira, jonka luonteenpiirteisiin kuuluu älykkyys, uskollisuus, iloisuus, rohkeus sekä tottelevaisuus. Rodun yksilöt ovat helppoja koulutettavia ja nopeita oppimaan uusia asioita.

Espanjanvesikoira on alun perin jalostettu toimimaan kalastajien ja metsästäjien apuna, joten rodulla on tyypillisesti erittäin voimakas metsästys- ja paimennusvietti.

Ne osoittavat usein läheisyyttä ja hellyyttä perheenjäseniään kohtaan, mutta saattavat suhtautua vieraisiin varautuneesti.

Rotu ei sovellu sohvaperunaksi, vaan kaipaa runsaasti tekemistä ja toimintaa. Espanjanvesikoira sopii luonteensa puolesta myös seurakoiraksi, kunhan energiselle ja älykkäälle koiralle tarjotaan hyvän peruskoulutuksen lisäksi runsaasti ulkoilua ja tekemistä.

Erityisen hyvin rodun yksilöt soveltuvat aktiivisille liikkujille, tai vesilinnunmetsästäjien ja kalastajien kavereiksi. Espanjanvesikoiria voi Suomessa kouluttaa myös palveluskoiriksi.

valkoinen-espanjanvesikoira

Alkuperä ja historia

Espanjanvesikoirat ovat peräisin Pyreneiden niemimaalta. Rotu polveutuu ranskalaisesta barbet -koirasta, josta löytyy lukuisia mainintoja jo 1500-luvulta alkaen.

Rotua on jalostettu Pyreneiden niemimaan alueella jo useita satoja vuosia. Turkki soveltuu hyvin kosteisiin olosuhteisiin sekä ilmaston vaihteluihin, joten rotu on erinomainen työkoira alueen vaihtelevassa ilmastossa. Espanjan ja Andorran kalastajat ja vesilintujen metsästäjät ovat käyttäneet tottelevaista espanjanvesikoiraa apunaan erityisesti verkkojen ja saalislintujen noudossa.

Rotu kehittyi vuosisatojen aikana uniikiksi koiraroduksi orgaanisesti Pyreneiden niemimaalla käytettävänä työkoirana, mutta pitkästä historiasta huolimatta espanjanvesikoiran tavoitteellinen jalostus on aloitettu vasta 1970-luvulla. Virallisen FCI-luokituksen rotu sai ensimmäisen kerran vasta 1985.

 Nykyään rotu on erityisen suosittu kotiseudullaan Espanjassa ja Andorrassa, mutta älykäs koirarotu kasvattaa jatkuvasti suosiotaan myös muualla Euroopassa. Suomessa espanjanvesikoira on noussut viimevuosina suosioon erityisesti koirien vesipelastusta (eli VEPE:ä) harrastavien keskuudessa.

Ulkonäkö ja koko

Espanjanvesikoira on keskikokoinen koira. Uroksen säkäkorkeus on noin 40–50 senttimetriä, ja nartun noin 40–46 senttimetriä. Rodun keskimääräinen paino on 15–20 kilogrammaa.

Rodun erottaa helposti erityisen aaltoilevan turkkinsa ansioista. Turkin karva on kiharaa ja villavaa.

Jos turkin antaa kasvaa pitkäksi, se kiertyy itsestään nyöreille. Yleensä rodun turkki kuitenkin leikataan tasaiseksi, jolloin kihara turkki vaikuttaa ”nallekarhumaiselta”. Turkki on kaksikerroksinen, jossa alempi karva, eli pohjavilla on vettä hylkivä.

Ruumiinrakenteeltaan espanjanvesikoira on sopusuhtainen ja virtaviivainen. Rodulla on pitkä kallo, kolmionmuotoiset ”luppakorvat” sekä ruskeat tai tummat silmät. Runsaasta liikunnasta johtuen espanjanvesikoirien lihaksisto erottuu selkeästi, joka luo vankkarakenteista vaikutelmaa.

Terveys ja liikunta

Espanjanvesikoira on suhteellisen terve rotu. Yleisimpiä perinnöllisiä terveysongelmia ovat lonkkaniveldysplasia ja kyynärniveldysplasia, jotka vaikuttavat raajojen toimintaan. Myös erilaisia perinnöllisiä silmäsairauksia on todettu.

Espanjanvesikoiraa harkitsevan on kysyttävä kasvattajalta koiran esivanhempien terveystietoja, sillä vastuullisella jalostustoiminnalla perinnöllisten sairauksien määrää voidaan vähentää.

Työkoiraksi jalostettu espanjanvesikoira tarvitsee runsaasti liikuntaa. Rotu nauttii luonnossa liikkumisesta, uimisesta ja harrastamisesta. Säännöllisen ulkoilun lisäksi on suositeltavaa tarjota energiselle ja älykkäälle koiralle mahdollisuus harjoittaa luontaisia kykyjään, esimerkiksi säännöllisten uintiretkien tai agilityn parissa

Turkinhoito ja värit

Espanjanvesikoiran turkin hoito poikkeaa huomattavasti useimpien koirarotujen turkin hoidosta. Turkki ei vaadi säännöllistä harjaamista tai kampaamista, vaan se ajellaan tai trimmataan 1–3 kertaa vuodessa.

Kainaloihin ja nivusiin voi kuitenkin muodostuja takkuja, jolloin ne on leikattava pois tai selvitettävä sormin. Espanjanvesikoiran turkista irtoaa tavallista vähemmän karvaa, joten rotu sopii erityisesti sellaisille, jotka haluavat pitää vaatteensa ja huonekalunsa mahdollisimman karvattomina.

Säännöllinen turkin lyhennys on erityisen suositeltavaa, sillä karva kasvaa pituutta nopeasti, ja lyhyempänä turkki pysyy hyvälaatuisena pitkään. Liian pitkäksi kasvanut turkki voi tuntua koirasta painostavalta. Turkin lyhennysväli vaihtelee yksilöittäin, ja riippuu jokaisen koiran karvan laadusta.

Hyväksyttyjä värejä espanjanvesikoirille ovat valkoisen, mustan ja ruskean eri sävyt. Myös kaksiväriset koirat sallitaan.

Usein kysytyt kysymykset

Kenelle rotu sopii?

Espanjanvesikoira sopii aktiivisille ihmisille, jotka haluavat iloisen, uskollisen ja älykkään koiran perheenjäsenekseen. Rotu sopii myös aloitteleville koiraharrastajille, sillä se on helposti koulutettava.

Espanjanvesikoiran koulutuksessa johdonmukaisuus on kuitenkin erityisen tärkeää, sillä valpas rotu osaa lukea omistajansa eleitä ja kehonkieltä tarkasti. Rotu vaatii tasapainoisen ja sitoutuneen omistajan.

Rotu sopii energisen ja tasapainoisen luonteensa ansioista myös lapsiperheeseen.

Espanjanvesikoiraa harkitsevan olisi erityisesti pohdittava sitä, pystyykö tarjoamaan koiralleen tarpeeksi liikuntaa ja mahdollisuuksia toteuttaa rodulle ominaisia vaistoja harrastusten tai aktiviteettien parissa.

Mukautumiskykyinen ja rohkea espanjanvesikoira sopeutuu monenlaiseen elämäntyyliin, kunhan riittävästä liikunnasta huolehditaan.

Teksti: Emilia Soramäki